Puolivuotiskatsaus

Tähän alkuun voisin sanoa, että elossa ollaan, vaikka suurin osa teistä ei oo kuullu täältä mun suunnilta mitään vähintään puoleen vuoteen. Täällä sitä aina välillä miettii ja tulee huono omatunto ettei kerkeä/jaksa pitää yhteyttä kaikkiin kehen haluis, mut niin se vaan on, että tää elämä täällä on niin erillään siitä kotielämästä Suomessa, et niitä kahta on oikeesti tosi vaikee välillä pitää yllä samaan aikaan!

Mun viime postaus tais olla joskus mun synttäreiden aikaan maaliskuun alussa, ni nyt päätin sit sen verran ottaa itteäni niskasta kiinni että päivitän tänne vähän et mitä oon oikein touhunnu tässä välissä. Tapahtumiahan riittää ihan just niin paljon ku jaksais kirjottaa, mut ehkä pitäydyn nyt niissä suurimmissa mullistuksissa. Tää mun au pair-urahan ei oo todellakaan menny ihan niinku Strömsössä, ja kaikkien mutkien jälkeen päädyin about 3kk sitten muuttamaan uuteen hostperheeseen.

Vanhan perheen kanssa ei ollu alunperinkään mitään järisyttävän lämpimät välit, mutta sit kun mun hostäiti muutti yhteen miesystävänsä kanssa, niin he päätti haluavansa nannyn, ja meikäläisen oli aika hypätä sivuun. Vaihtoehtonahan mulla oli sit joko a) lähteä siitä suoraan kotiin, tai b) koittaa mennä rematchiin ja sitoutua jäämään tänne sit vielä pidemmäks aikaa. No, täällä mää ny vielä oon, ja vaikka 18 päivän päästä oon ollu täällä jo vuoden, ei kotiinpaluu käytännössä ees vielä siinnä horisontissa. Ideaalisessa maailmassa oisin extendannu vuottani vaan puolella vuodella ja tullu ensi helmikuussa kotiin, mut näillä näkymin mulla on vielä 9,5kk amerikanelämää jälellä, ja suomen kamaralle pääsen lylleröimään vasta sit toukokuussa.

Tässä uudessa perheessä on tähän mennessä ollu asiat ihan hurjan hyvin, ja voin kyllä sanoa nauttivani elämästä täällä vähän eri tasolla kun aikasemmin! Teen töitä varmaan kolminkertasesti siihen verrattuna mitä tein entisessä perheessä (lapsiakin on kahen sijasta kolme), mutta oikeestaan mulle sopii tämmönen 8-17 ma-pe työtahti paljon parempi kun aikasempi. Lasten ( 2, 5 ja 7v) lisäksi saman katon alla asustaa vanhemmat ja vanha, kuorsaava englanninbulldoggi. Niille ketkä miettii, niin kyllä, asun vieläkin periaatteessa samalla alueella kun ennenkin, muutin vaan periaatteessa vähän kauemmas ''maalle'' DC:stä katottuna.


Koska en jaksa (eikä ketään kiinnosta niin paljoa), niin arjesta runoilun sijaan ois tarjolla kuvamateriaalia, jota kertyy lähinnä joka päivä enemmän ku laki sallis.

Kyl pojatki voi ajaa vaaleenpunasta Barbie-mustangia?

Amerikkalaisen isänmaallisuuden multihuipentuma.

 

My kind of studying. 

                                     

Olin otettu siitä, että minutki oli kutsuttu näinki
 fiineille teekutsusynttäreille.

Loppujen lopuks nää 5 kuvaa kertoo enemmän kun noi
ylemmät yhteensä siitä, miltä mun arki täällä yleensä näyttää..