Vähiin käy ennenkö loppuu! Moni mun vanhoista jenkkikavereista on jo suunnannu kohti kotia, tai sit on ainakin ihan muutaman hassun viikon päässä kotilennoistaan. Mullakaan ei oo enää kun ihan pari päivää yli kolme kuukautta jälellä, ja sekös se tässä on alkanu ressaamaan. Toisaalta oon ihan hurjan innoissani kotiinpääsystä, mut sit toisaalta taas kotikonnuille suuntaaminen aiheuttaa mulle harmaita hiuksia nyt jo. Cultural Care lähettelee mulle jo sähköposteja, et kohta pitäs ilmottaa, että millon tahon lentää kotiin, mikä sit taas tarkottaa sitä, et mulla pitäs olla jonkunnäkönen haisu siitä, mitä aion tehä sit toukokuun 17. päivän jälkeen kun oon virallisesti lakannu olemasta au pair.
Mullahan oli siis kaikennäkösiä suuria suunnitelmia jos jonkinnäkösistä reissuista ja paikoista, missä haluisin käydä, mut sit ku pankkitilin summat näyttää siltä, että verojenlaskujen ja parin tulevan viikonloppureissun jälkeen mun kukkarossa ei välttämättä asusta kukaan muu ku se kuuluisa Matti, voi olla että travel month jää aika laihaks. Onneks oon kuitenki kerenny ihan kivasti koluamaan tätä itärannikkoo ja sit pääsen ens viikon jälkeen muutamaks päiväks Seattleen hortoilemaan, niin jätän sit ehkä suosiolla Kaliforniat jonnekin tulevaisuuteen, missä toivottavasti pääsisin reissaamaan mun parhaiden jenkkimummojen kanssa.
 |
| Shoutout to my grannies! |
Sen lisäks, että monien kavereiden lähteminen saa allekirjottaneen oottamaan kotiinlähtöä ku kuuta nousevaa, myös tää arjen puuduttavuus on osaltaan vaikuttanu siihen, että oon alkanu saamaan tarpeekseni au pairina olemisesta. Don't get me wrong, tänne lähteminen oli ehottomasti yks mun elämän parhaista ratkasuista, mut aikansa kutakin, ja nyt aletaan olla siinä pisteessä, että haluun siirtyä seuraaviin haasteisiin, ja jättää nää lapsiperheen hommat hetkeks taka-alalle. Sanon näin nyt, mut varmaan sit kuukauden tai kahen päästä itken kun en haluiskaan lähteä. (Luonnollisesti.) Tähän mennessä tästä paikasta on kuitenki tullu mulle ku toinen koti, ja näihin jenkkien hömpötyksiin on kerenny tottua sen verran hyvin, et kyllä se lähteminenki sit tulee ottamaan koville.
Anyhow, tän postauksen päätarkotus oli kai lähinnä ilmottaa, että hengissä ollaan vielä ( selvisin sentään myös tammikuisesta vuosisadan lumimyrskystä naarmuitta, oon mää aika kovaa tekoa.. )
 |
Saatiin 1,5 päivän aikana noin 95cm lunta,
minkä johdosta oltiin jumissa kotona seuraavat 1,5 viikkoa. |
Hyvää ystävänpäivää teille, jotka vielä tän päivän puolella ootte, ja ihan hirmukivaa maanantaita kaikille siellä kotinurkilla!
