Mulla on ollu oikeestaan tunteita ajatellen helppo viikko. En oikeastaan itkeny lentokentällä, eikä mulla oo tullu mitään ihan hirveitä jännitys- tai ikäväkohtauksia.
Torstai oli se päivä, jota varmaan iso osa odotti ERITTÄIN innolla. Aamulla meillä oli ensiapu- ja elvytyskurssi, ja iltapäivällä lastauduttiin busseihin ja huristeltiin New Yorkiin, Manhattanille. Kierreltiin sitten siellä ympäriinsä bussilla, ja alkumatkasta saatiin kyytiin myös meidän ihana matkaopas, joka perehdytti meidät sen kaupungin saloihin. Kierroksen jälkeen mentiin Rockefeller Centeriin, ja ihan ylös asti ottamaan kuvia ja kärsimään korkeenpaikan kammosta. Tän jälkeen meillä jäi about 1,5 tuntia omaa aikaa, ja hortoiltiin Times Squarelle ja siitä sitte takasin bussille.
Perjantaina, elikkä siis eilen oli sitte viikon suurin päivä: PERHEISIIN MATKUSTAMINEN. Bussimatka oli erittäin miellyttävä ja ihana, istumalihakset oli jonkun verran puuduksissa kun vajaan kaheksan tunnin istumisen jälkeen viimeinkin päästiin perille. Bongasin hostperheen jo bussin ikkunasta, olin ekana ulkona, ja istuin hostäidin autossa jo ennenku muut oli edes ulkona bussista. Mun hostperhe asuu ihan tosi lähellä siitä mihin se bussi meidät jätti, joten hurautettiin äiskän ja toisen hostlapsen kanssa äkkiä kotiin vaan tapaamaan pienenpää lasta ja vanhaa ( no ei se Satu niin vanha oo, mutta kohta entinen au pair kumminkin ;) ) au pairia. Mulla on siis täällä perheessä tää nykyinen au pair viikon vielä samaan aikaan, joten on sit aikaa totutella ja opetella kaikkea!
Mun hostäiti kyseli hirveesti sitä, että olinko hermostunu tai jännittyny siellä bussissa. Oikeestaan mun fiilikset oli vähän silleen '' No tossa ne nyt on, vähän kivaa että pääsee lepäämään ja tutustumaan.'' Ihan kun tää ois ihan joku arkipäivänen homma tulla vieraiden ihmisten kotiin asumaan :D Jotkut tytöt siellä bussissa oli ihan hermoraunoina, ne melkein itki ja kun bussi pysähty, niin toiset oli ihan sitä mieltä ettei ne uskalla tulla bussista ulos kun niitä pelotti niin paljon. Outoa.
Nyt oon siis alkanut kotiutumaan, meillä kävi tänään jo ekat sukulaisetkin kylässä ja näyttämässä kolme viikkoa vanhaa vauvelia. ( SO CUTE AND TINY! ) Täällä on asiat tosi hyvin, ja nyt jo voin pötköttää olkkarin sohvalla ja käydä jääkaapilla ihan ku oisin omassa kotona. JA koska kaikki haluaa vihertyä kateudesta ja nähdä kuvina mun viikkoa, niin laitan muutaman otoksen nyt. Älkää huutako, en jaksa muokata niitä, joten yritän valikoida muutaman käyttökelposen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti