Oon nyt virallisesti selvinnyt ekasta viikosta ja kaikenmaailman tunneheittelyistä! Nyt on siis kulunu tasan viikko siitä kun astuin tosta ovesta sisään ja näin sen talon, joka on nyt mun koti seuraavan vuoden. Hullua, eikö?
Tän viikon aikana mun tunteet on ollu yhtä hyrskynmyrskyä. Kaikenkaikkiaan oon kyllä ollut tosi tyytyväinen, ja täällä perheen kanssa on asiat ihan tosi hyvin. Tähän kaikkeen sopeutuminen ja se älytön informaatiotulva mikä oli mulla täällä vastassa on kyllä ollu aika rankkaa. Mun on pitäny viikossa oppia kaikki mahollinen, mitä tän perheen vanha au pair on vaan pystyny mulle opettamaan, lähtien ihan siitä että miten täällä suihku toimii ja mitä nää lapset esimerkiks syö aamupalaksi.
Mulla alko maanantaina ajotunnit, ja voin kyllä sanoo, että ei ollu yhtään niin miellyttävää kun Suomessa silloin! Ajaminen itessään ei oo kovin haastavaa, mutta vastaan on kyllä tullu semmosiakin juttuja, mitä en ehkä oo koskaan tullu ajatelleeksikaan. Se autokouluauto ei vaan oo mistään miellyttävämmästä (tai ehjimmästä) päästä, ja mun ajo-opettaja on mm. ollut joka kerta vähintään puol tuntia myöhässä. Se siitä amerikkalaisesta täsmällisyydestä! Tää nyt ei onneks oo semmonen koko kokemuksen pilaava juttu, koska mulla on enää puolet ajotunneista jäljellä, ja sen jälkeen teen kokeet ja saan sitte paikallisenki ajokortin!
Tän perheen edellinen au pair Satu oli mun kanssa siis koko viikon täällä, ja se anto mulle mahollisuuden seurata varjon lailla ja imeä kaikkea tietoa itteeni. Tänään koitti sit Satun onnen päivä, eli kotiin lähtö! Näillä on kyllä tosi hyvät välit, ja varmaan on rankkaa jättää tää elämä, mutta mulla on kyllä semmonen olo, että se on ollu enemmän onnellinen ku surullinen, HYVÄÄ MATKAA KOTIIN SATU :)) Nyt oon sitte ihan omillani ja perheen armoilla (haha). Sinänsä tuntuu kyllä siltä, että kun tän viikonlopun lapset on meidän kanssa kotona eikä iskällä, ja meillä on kaikkea menoa, niin tän viikonlopun jälkeen oon varmaan huiman paljon läheisempi koko perheen kanssa, kun tavallaan ehkä uskallan astua enemmän esiin.
Vaikka välillä kiukuttikin, niin päällimmäinen olo on kyllä tosi tyytyväinen! Kuvia mulla on tältä viikolta tasan nolla, koska oon juossut sata lasissa joka suuntaan, mutta huomiselta eläintarhareissulta ja sukulaiskäynniltä saattaa sit muutama jo tullakin ;)
Kello on nyt kaheksan illalla ja oon ihan valmis nukkumaan, joten taidan lopettaa tän jonninjoutavan höpöttämisen tähän ja toivottaa Suomessa majaileville hyvää huomenta, ja maapallon täällä puolella olevat kamelit saa hyvänyöntoivotukset. ÖITÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti